Without Armor

Gushes of breath
Break the silence, a breeze
Of oxygen down her
 
Throat—
The monsters
Have fled the woods
 
And it is time
To take off
Our armor,
 
The piercing
Rustle of
Leaves upon
 
Silk-stocking feet,
The sound discreet
As they paddle along—
 
Mechanic ducks
In mending, charm
Them with gray eyes
 
Like water—
The brittle gems
That droop from
 
Daffodil leaves,
I discard my metal
Upon the thin
 
Branches of willows,
A fever rising upon
My worried skin—
 
She says it’s all right
But the feeling is
Unbearable,
 
Upturned pores
Stretch toward the
Air like ceramic
 
Cups and it’s
Cold—
The brittle
 
Sheaths of
Flesh upon my
Bones,
 
I can still see
The silky white
Teeth protrude
 
From hot red
Gums, hunger so
Wild you could
 
Explode—
But the monsters
Have gone,
 
And I can take
Off my
Armor.

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Without Armor

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s