She Laughs

She laughs
That slow
Yet frenzied
Laugh
 
Of vivid
Proportions,
Flooded though
Empty—
Sad,
 
But only I
Can distinguish
The tiny
Dwindle
Between raspy &
Confined,
 
High yet
Low, a curve—
I see it in the air
Above, and down
The tip nicking
The ceiling
 
As our limbs
Entangle—
She laughs
That low,
Tinted laugh,
 
A prelude
That drifts across
The pillowcase,
Split with
The emotion
 
Of the last night—
We laugh, gently
Drawing maps
On each other’s
Backs, we
 
Know every
Spot, every scar
We laugh—
But it’s narrow,
The pitch navigates
 
The fall
She laughs—
And it is like
Powder,
A line we
 
Draw
Between today
And tomorrow.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s